Leningrad Cowboys Go America
Σκηνοθέτης: Aki KaurismäkiΣεναριογράφος: Sakke Järvenpää, Aki Kaurismäki
Ηθοποιοί: Matti Pellonpää, Kari Väänänen, Sakke Järvenpää, Heikki Keskinen, Pimme Korhonen, Sakari Kuosmanen, Puka Oinonen, Silu Seppälä, Mauri Sumen
Έτος παραγωγής: 1989, Suomi
Μήκος: 76.
Kun suomalainen pukumies toteaa yhtyeen musiikin epäkaupalliseksi paskaksi ja käskee painumaan Ameriikkaan, yhdeksästä tuppisuusta koostuva Leningrad Cowboys lähtee managerinsa johdolla vuolemaan kultaa suureen maailmaan. Sinnehän lähti aikanaan jo isoisäkin, eikä tästä sen jälkeen mitään kuultukaan. Tuskin tullaan kuulemaan Leningrad Cowboysistakaan.
Lentolippujen jälkeen matkakassaan jää sen verran rahaa, että New Yorkista saadaan ostettua pitkä musta Cadillac, jonka tasaisessa kyydissä on hyvä matkustaa kohti Meksikoa, jossa saattaisi olla pojille töitä. Autossa on myös riittävän pitkä kattoa, jonne on hyvä köyttää ruumisarkku, jossa makaava kotiseudun talvipakkasilla pystyynjäätynyt basisti saattaa nähdä maailmaa, jalat edellä. Mutta kuten kaikille tottelevaisilla, kunnon venäläisillä, on myös Leningrad Cowboysilla heitä riistävä manageri (Matti Pellonpää). Päästäänkö koskaan Meksikoon saakka? Mitä väliä, kun matka on niin hauskaa seurattavaa.
Leningrad Cowboys Go America on tyypillinen Aki Kaurismäen elokuva. Se on erittäin komeasti kuvattu – linssin takana tietysti Timo Salminen – eikä siinä juurikaan puhuta, mutta huumori on pirun hauskaa, tosin niin kuivaa, ettei se ääneen naurata. Poikkeuksellista kyllä, tällä kertaa elokuvan henkilöt eivät puhu kirjakieltä. Nämä velivenäläiset puhuvat kyllä suomea, mutta sitäkin varsin vähän, sillä Ameriikoissahan täytyy puhua englantia, jota voi opetella vaikka sitten viimeistään lentomatkan aikana.
Kohtauksen vaihtuminen ei jää katsojalta huomaamatta, siitä pitävän huolen välitekstit, joiden lisäksi itse kohtaukset ovat sisällöltään hyvinkin edeltäjistään poikkeavia. Jos edellisessä kohtauksessa rockʼn roll soi ja kaikilla on hauskaa, seuraavassa kohtauksessa voidaan istua tuopin ääressä mitään sanomatta.
Niin yksinkertaisista aineksista kuin mistä Leningrad Cowboys Go America on tehty ei juuri tämän parempaa elokuvaa voi saada. Se on myöskin Kaurismäen helpoimmin lähestyttävimpiä tuotantoja, ehkä jopa kaikessa omaleimaisuudessaan, osittain juuri siksikin, lähimpänä valtavirtaa.